suomenhevostamma Runon Vanilja
virtuaalihevonen / kuvat © Cherie (CC BY-NC 2.0)
|
|
Vauhtia ja vaniljaisia tilanteita.
Runon Vanilja osui silmiini foorumin myynti-ilmoituksessa. Tamma oli sen verran puoleensavetävä, että tottahan toki sitä piti lähteä paikanpäälle katsomaan – tämä onnistuikin aika kätevästi, koska olin juuri lähdössä pääkaupunkiseudulle hakemaan toista suomenhevosta, joten tästähän voisi tulla kunnon road trip ! Runoratsuissa bongasimme vaalean varsan iloisesti temmeltämässä tarhassaan, johon meidät ohjattiin. Vaniljasta tulikin pian tehtyä tarjousta, ja siinä sitten jännitettiin, kenelle varsa oikein lähtisi.
Nopeammin kuin uskoinkaan, tamma oli paperien mukaan minun. Jo vieroitettu Vanilja olikin pian lastattuna traileriin, valmiina matkaamaan uuteen kotiinsa. Kahmoon saavuttuaan meno oli aika joka paikkaan sinkoilevaa: tamma oli kiinnostunut ihan jokaisesta ja kaikesta, mikä ei ollut miellyttävää riimunnarun toisessa päässä roikkuvalle taluttajalle. Vanilja osoittautui myös hyvin sosiaaliseksi ja ystävälliseksi persoonaksi, jolla ei vaikuttanut olevan pienintäkään hajua itsesuojeluvaistosta. Tamma on uteliaisuutensa johdosta hyvin rohkea, eikä tunnu hätkähtävän juuri mitään – hieman heikkohermoisemmalle Vanilja on hyvää seuraa, sillä se antaa muiden pelätä sen puolesta. |
Hoitotilanteissa – tai missä tahansa tilanteessa, jossa tamman haluaa pysyvän jotenkuten paikallaan – on Vanilja hyvä laittaa kiinni, mieluiten molemmilta puolilta. Jos kuitenkin jättää huomiotta suositukset harjata tamma käytävällä, on karsinan ovi pidettävä kiinni ja lukittuna; muuten Vanilja tilaisuuden tullen singahtaa ulos karsinasta ja luulee olevansa tutkimusmatkailija Dora. Hirmuisen kiltti tamma kuitenkin on, mutta sillä tahtoo olla aina paljon energiaa, joten kaiken maailman sählääminen on niin kivaa sen mielestä, että se saattaa vahingossa aiheuttaa mielipahaa. Varustamiset, kengitykset, eläinlääkärikäynnit sekä tavalliset pisut ja pesut onnistuvat ongelmitta, jos tamman pientä tohelointia ei lasketa. Veden kanssa se voisi lutrata ikuisesti, ja kengittäjän työ etenee Vaniljan makuun liian hitaasti.
Ratsuna Vanilja on herkkä ja eteenpäin pyrkivä. Usein saa olla ottamassa puolipidätteitä ihan reilulla kädellä, ettei tamma nyt vaan huitelisi jalat leviänä ympäri kenttää, vaan keskittyisi varsinaiseen työntekoon. Kun Vanilja on kuulolla, se on hyvin pehmeä ja tottelevainen. Se suorittaa pyydetyt asiat parhaansa mukaan, ja kaikki kehut pienimmästäkin onnistumisesta on sille hyväksi. Kouluratsastus on ihan tamman leipälaji, sillä se osaa olla näyttävän näköinen isoine liikkeineen – ja salaa Vanilja kuitenkin nauttii kaikesta saamastaan huomiosta. Maastossa peloton tamma on hyvä jonon vetäjä, ja sen kanssa pärjää yksinkin. Joskus vauhti saattaa olla turhankin kovaa, mutta yleensä tamma on sen verran kuulolla, ettei se ihan käsistä lähde. |
Sukuselvitys
isä Kelmi-Jelmeri tummanrautias 155cm |
ii. Kassun Kelmeri punarautias 158cm |
iii. Jessen Kaspaari |
iie. Enkerilla | ie. Matleena ruunikko 153cm |
iei. Minni-Malviina |
iee. Vilihuiskis | ||
emä Vilariina ruunikko 151cm |
ei. Vilpuri ruunikko 150cm |
eii. Vektori |
eie. Kaariina | ee. Askoriina ruunikko 157cm |
eei. Askori |
eee. Eleena |
Palkintokaappi
20.02.2017 kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus: 7 + 3 + 4 + 3 + 1 + 1
= 19p. / KV-III