suomenhevosori Vähäpellon Riivinki
virtuaalihevonen / rakennekuva © Narie, muut © tallin omaisuutta
|
|
Risuja joululahjaksi jos riivaat liikaa.
Pienestä pitäen Vähäpellon Riivinki on ollut vanhempiensa tapaan rauhallinen ja lähes aina helppo tapaus. Äidin puolelta on selkeästi saatu jotain uteliasuuden hiveniä, sillä ori kohtaa uudet asiat ja ihmiset aina mielenkiinnolla. Vähäpellon ja Mörkövaaran yhteisestä kasvattimyynnistä bongattu ori oli emänsä vierellä meitä uteliaana ja innokkaana vastassa, kun sitä käytiin katsomassa. Orivarsasta sitten jotain kautta kirjoitettiin paperit meidän nimiin, vaikka kovasti itselleni hoin, että ’seitsemän hevosta riittää seitsemän hevosta riittää’. Ja siinä sitä sitten taas oltiin.
Kahmoon muutettuaan ja ensimmäiselle orilaitumelle päässyt Risu todettiin porukan ’outsideriksi’, tai ulkosiideriksi, niin kuin Suomessa sanottaisiin (tai sitten ei). Oripoika on sen verran rauhallinen ja leppoisa, ettei se oikein välitä lähteä Hyrrän ja Hapen riehumisleikkeihin, joihin Kurkkukin aina vedetään mukaan. Risu on silti siviili ja tulee muiden hevosten kanssa toimeen, jos meno ei karkaa ihan kokonaan käsistä. Talliporukan sisällä Risu on saavuttanut kovaa suosiota, sillä se on orirytäkästä se, jota voi taluttaa huoletta vähän löysemmällä narulla. Sukuselvitys |
Hoitopuoli onnistuu Risun kanssa kuin vettä vaan. Siinä se rouskuttaa heiniään tyytyväisenä, kun joku puunaa päivän mudat pois karvapeitteestä – joka on muuten talvella niin rasittava. Risu taitaa olla tallista ainoa, joka pudottaa talvikarvansa kerralla ja kunnolla niin, että sitä on sitten joka paikassa viikon ajan. Perheen pienemmätkin voi jättää huoletta touhuamaan orin kanssa ilman valvontaa; ainoa mitä Risu saattaa tehdä, on nuuhkia ja hamuilla käsistä sekä taskuista mahdollisia herkkuja. Risu vaikuttaa olevan oriporukan suosituin myös ulkopuolisten keskuudessa. Kengittäjä ja eläinlääkäri ottavat mieluusti tämän orin ensin hoidettavakseen sen ongelmavapaan luonteen ansiosta.
Ratsuna Risu hanskaa koulupuolen paremmin. Isältään Risu on kuitenkin perinyt hieman laiskan hevosen mainetta, ja alkuun ori onkin erittäin vaikea saada käyntiin. Kun jaksaa pitää pintansa ja tehdä paljon aktiivisuutta herättävää työtä, alkaa ori pikkuhiljaa lämmetä työnteon idealle. Alkuvaikeudet selätettyään Risu on oikein miellyttävä ja herkkä ratsu, joka miellyttämishalullaan antaa aina parastaan ja vähän enemmänkin. Orilla on hyvät askellajit, ja etenkin säädettävästä laukasta on hyötyä esteillä. Hyppyhevosena Risu ei ole mitä mainioin, mutta ori nauttii esteistä kuitenkin. Risulla on hyppytekniikka ihan kunnossa, mutta se ei sitten yhtään osaa katsoa hyppypaikkoja. Ratsastajan täytyykin olla tarkka ja viedä ori aina esteelle, sillä muuten Risu joko kieltää tai hyppää huonosta paikasta, mikä taas ei ikinä johda mihinkään hyvään. Maastossa ori ei ole mitenkään kummallinen – rento ja varma, niin porukassa kuin yksinkin. |
isä Taikaoppi punarautias 151cm KTK-III |
ii. Haaveton punarautias 157cm |
iii. Haavinta |
iie. Hilppa | ie. Tainotar ruunikko 150cm |
iei. Rimpeä |
iee. Tainela | ||
emä Ruisjoen Riiva rautias 154cm SV-I, KEV-II |
ei. Kukkuu |
eii. Kelmikäs |
eie. Elviina | ee. Ruisjoen Retiisi |
eei. Kangastus |
eee. Kultakutri |
Palkintokaappi
20.02.2017 kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus: 7 + 3 + 4 + 2 + 1 = 17p. / KV-II
20.08.2017 kantakirjaustilaisuus: 16 + 15 + 14 + 15 = 60p. / KTK-III
20.08.2017 kantakirjaustilaisuus: 16 + 15 + 14 + 15 = 60p. / KTK-III
|
Suomenhevosten rotunäyttely (VSR)
15.01.2017: Varsat aikuiskuvilla, tuom. Lissu T. - I-palkinto (LKV2)
15.01.2017: Varsat aikuiskuvilla, tuom. Lissu T. - I-palkinto (LKV2)
Päiväkirja ja valmennukset
10/2017 Suomenhevosten Rotunäyttelyt
Keksin, Risun sekä muutaman muun hevosen kanssa suunnattiin hevosautolla kohti VSRn järjestämiä Suomenhevosten Rotunäyttelyitä. Meidän vaavit, Keksi ja Risu, pääsivät esittelemään itseään varsaluokkaan ja näyttämään mitä tapahtuu, kun laitetaan Neiti Pikkupiru ja Herra Ei-Vois-Vähempää-Kiinnostaa yhteen. Kyllä päivästä ehjin nahoin selvittiin ja pienin mustelmin, ja hirmu ylpeitähän meidän kakaroista pitää olla, kun nappasivat ykköspalkinnot ja luokastaan ensimmäisen ja toisen sijan kotiin !
Keksin käytös ei nyt ollut mitään hirmu kehuttavaa, vaikka ei se täysin yllättänytkään. Pikkupirulainen esitteli taas korkeaa älykkyysosamääräänsä jekuttamalla taluttajaansa ja muuta mukaan lähtenyttä kaksijalkaista porukkaa ihan kuusnolla. Kyllä tamma asennoitui, kun sille vähän karjaisi – asennoituminen kesti kuitenkin parhaimmillaan jopa viisi sekuntia, kun Keksi jo unohti, mitä se ei nyt taas saanutkaan tehdä. Yksin näiden kahden kanssa olisi tuskin kukaan pärjännyt, sillä kun Keksi oli innokkaana pinkomassa jokaiseen ilmansuuntaan aiheuttaen harmaita hiuksia, ei Risua sitten jaksanut kiinnostaa sellainen älämölö – herra vaan tyytyväisenä seisoi paikallaan mussuttaen lähintä ruohotupsua, ja sai sitä oikein kunnolla patistaa, kun johonkin halusi liikkua. Orin käytös oli kuitenkin täysi helpotus, sillä jos kaikkia käsiä tarvittiin johonkin, pystyttiin se vain sitomaan lähimpään tikkuun ja tunkea ruokaa eteen, niin johan oli tyytyväinen.
Keksin, Risun sekä muutaman muun hevosen kanssa suunnattiin hevosautolla kohti VSRn järjestämiä Suomenhevosten Rotunäyttelyitä. Meidän vaavit, Keksi ja Risu, pääsivät esittelemään itseään varsaluokkaan ja näyttämään mitä tapahtuu, kun laitetaan Neiti Pikkupiru ja Herra Ei-Vois-Vähempää-Kiinnostaa yhteen. Kyllä päivästä ehjin nahoin selvittiin ja pienin mustelmin, ja hirmu ylpeitähän meidän kakaroista pitää olla, kun nappasivat ykköspalkinnot ja luokastaan ensimmäisen ja toisen sijan kotiin !
Keksin käytös ei nyt ollut mitään hirmu kehuttavaa, vaikka ei se täysin yllättänytkään. Pikkupirulainen esitteli taas korkeaa älykkyysosamääräänsä jekuttamalla taluttajaansa ja muuta mukaan lähtenyttä kaksijalkaista porukkaa ihan kuusnolla. Kyllä tamma asennoitui, kun sille vähän karjaisi – asennoituminen kesti kuitenkin parhaimmillaan jopa viisi sekuntia, kun Keksi jo unohti, mitä se ei nyt taas saanutkaan tehdä. Yksin näiden kahden kanssa olisi tuskin kukaan pärjännyt, sillä kun Keksi oli innokkaana pinkomassa jokaiseen ilmansuuntaan aiheuttaen harmaita hiuksia, ei Risua sitten jaksanut kiinnostaa sellainen älämölö – herra vaan tyytyväisenä seisoi paikallaan mussuttaen lähintä ruohotupsua, ja sai sitä oikein kunnolla patistaa, kun johonkin halusi liikkua. Orin käytös oli kuitenkin täysi helpotus, sillä jos kaikkia käsiä tarvittiin johonkin, pystyttiin se vain sitomaan lähimpään tikkuun ja tunkea ruokaa eteen, niin johan oli tyytyväinen.