suomenhevosori Kahmon Kelmi
rekisterinumero | VH16-018-2758 |
syntymäaika | 23.10.2016, ikääntyminen |
väri ja säkäkorkeus | liinakko rautias, 150cm |
painotus | kouluratsastus |
koulutustaso | vaativa B |
omistaja | VRL-11523, Kahmo |
kasvattaja | Kahmon Suomenhevoset |
saavutukset | ei saavutuksia |
virtuaalihevonen / kuvat © Cherie (CC BY-NC 2.0)
Pessimisti ei pety.
Kaikki hankaluudet ja epätoivo, johon ne hankaluudet johtivat, alkoi siitä, kun bongasin Pahuksen jalostustarjouksen. Marjelle siitä saatiinkin sitten sovittua astutus ja yhdeksän kuukauden, hieman hankalan tiineyden jälkeen Marje varsoi ensimmäisen varsansa ja ensimmäisen kahmolaisen suomenhevosen, Kelmin. Niin kuin isänsäkään, ei Kelmiä olla nimetty ihan vahingossa – kunnon pikkurikollinen tämä on ollut varsasta asti, eikä siitä ole vieläkään kunnon kansalaista saatu koulittua.
Pikkuvikoja löytyy kaikista, mutta Kelmistä niitä löytyykin sitten miljoona. Ori on kyllä pessimistisin hevonen, mitä on ikinä tultu kohdattua. Sen naama happanee heti, kun ihminen kävelee sitä kohti. Yksinään Kelmi on mitä hyväntuulisin, mutta vetää heti kärkeen pienen hippaleikin, kun joku yrittää noutaa sitä tarhasta. Porkkanoita ja kauraämpäriä ollaan kokeiltu, ja ne toimivatkin – silloin pienenä. Nyt Kelmi on oppinut, että niistä ei seuraa mitään hyvää, joten täytyy ottaa hoksottimet käyttöön ja keksiä kaiken maailman kikkakakkosia saadakseen orin sisälle. Yksi hyvä tekniikka on jättää illalla hevosten haussa ori viimeiseksi, jolloin se tulee enemmän kuin mielellään. Sukuselvitys |
Kiinnisaamisen jälkeen on vielä yhtä vaikea episodi: taluttaminen. Kelmi on kyllä yksi pitkin aitoja hyppijä, sillä jos jotain emältään se on perinyt, niin herkkyyden kaikkea epänormaalia kohtaan. Ukkosta ori pelkää ihan mahdottomasti, ja pienetkin häiriötekijät matkalla tarhasta talliin voi koitua kohtaloksi. Eipä Kelmi jaksa muutenkaan kävellä hirmuisen hitaasti – mitäs nyt on tuollainen energiavarautunut. Karsinassa Kelmi on yhtä hapannaama. Se näykkii, luimii ja nostelee jalkojaan aina, kun joku ei miellytä (eli koko ajan). Oria saakin komentaa aina kerran minuutissa, jotta ei saisi reiteensä nättejä hampaan jälkiä. Eipä orin käytös käytävällä hirveästi parane, mutta ainakin sen pään liikkuvuutta on rajoitettu.
Ratsastaessa Kelmi ei valitettavasti parane. Ori yrittää luistaa kaikesta mahdollisesta työnteosta, ja sitä saa oikeasti väännellä ja käännellä saadakseen sen tekemään jotain rehellisesti. Kaikesta haluttomuudesta huolimatta kouluratsastus on ihan Kelmin leipälaji – ihan kivat liikkeet sillä on ja osaa se olla hyvin komean näköinen, kun vain haluaa. Jos ori alkaa kesken kaiken perseilemään, pitää se vain saada takaisin ratsastettavaan muotoon ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Esteet eivät ole ikinä tehneet Kelmiin vaikutusta. Muutaman se suostuu ylittämään, mutta jossain vaiheessa tulee totaalinen stoppi ja esteet riittävät siltä erää. Maastossa ori taas jaksaa painaa tuntitolkulla. Jotenkin Kelmi, ehkä näin supisuomalaisena, tykkää metsän rauhallisesta olemuksesta. Ori nimittäin rauhoittuu kuin nappia painaisi, ja siksi maasto onkin aina ykkösvaihtoehto ratsastamaan lähdettäessä. Yleensä kouluakin tykätään vääntää enemmän jossain pellolla, missä ori on paljon yhteistyöhaluisempi. |
isä Pahus liinahtava rautias 157cm VIR MVA Ch, KTK-II |
ii. Roisto liinakko rautias 158cm |
iii. Tuntilan Riesa |
iie. Käpyvoro | ie. Juksauksen Kasku tummanpunarautias 154cm |
iei. Hanin Tarina |
iee. Juksauksen Katiska | ||
emä Merimarja ruunikko 149cm |
ei. Merimanaus vaaleanrautias 154cm |
eii. Voimaja |
eie. Manaaja PK | ee. Marjamuru ph ruunikko 145cm |
eei. Murusuklaa |
eee. Marjaisa |
Palkintokaappi
20.02.2017 kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus: 8 + 5 + 3 + 2 + 0,5
= 18,5p. / KV-II