suomenhevostamma Helmilintu
virtuaalihevonen / kuvat © Cherie (CC BY-NC 2.0)
|
|
Lahjonta onnistuu korvarapsutuksilla.
Helmilintu oli tavallaan vahinko-ostos. Hyvä ystäväni Silja oli vinkannut hänelle tulleista uusista myyntihevosista, ja totta kai lähdin sitten tunnin ajomatkan päähän niitä katsomaan. Uutta tallintäytettä ei ollut tarkoitus ostaa, mutta kullankeltainen, pirteän oloinen Helmilintu sai kyllä silmät sydämiksi. Silja antoi kokeillakin tammaa, ja ei vitsi se olisi ihana ! Menin sen sitten Siljalle sanomaan, ja sitten se epäröidessäni kytki lainatrailerin autoni perään ja tamman sinne kyytiin. Ja sitä oli taas uusi hevonen tallissa …
Ei Helmilintu söpöydestään ja väristään huolimatta mikään ykkösluokan suomitamma ole. Hirveän rehellinen Helmi kuitenkin on, vaikka aivosolujen kehityksessä on saattanut sattua jotain. Tamma on olemukseltaan kuin poikatyttö; seistessään Helmin on hyvin juntin näköinen, kun sille mieluisin asento on laittaa jalat mahdollisimman levälleen. Luonteeltaan tamma on hyvin hutiloiva ja vähän sinne päin. Leppoisa ja mitään pelkäämätön Helmi on ihan mukava aivot narikkaan –kaveri, joka onnistuu saamaan hömelöllä olemuksellaan hymyn huulille. |
Päästään Helmi on kyllä hyvin nätti, ja sitä nättiä päätään se kyllä joka paikkaan tunkeekin. Hoitaessa se on koko ajan hapuilemassa ihan jokaista ja kaikkea, mistä vähänkin saa hampailla kiinni. Korvien takaa rapsuttaminen on tamman heikko kohta, ja se vetää hevosen ihan veteläksi. Myös kaikki muu huomio saa Helmin innosta piukeaksi (”Joku huomioi mua oh my rakastan sua anna pusu !!”), ja sen kanssa voisi viettää rattoisaa aikaa nurmikolla maaten koko lämpimän kesäpäivän. Mihinkään tamma ei edes karkaisi, vaan kuuliaisesti seuraa ihmistä. Pikkulastenkin on helppo Helmiä harjata, sillä karsinassa se ei mitään pahaa tee kellekään.
Ratsastaessa Helmin vähän sinne päin –puoli tulee esiin: ratsastajan pitää olla tarkkana ja vaatia sitä tekemään tehtävät kunnolla, tai muuten tamma on tyytyväinen mihin tahansa suoritukseen. Tammalla on erittäin huono työmotivaatio, joten kaikenlainen kehuminen tehtävän hyvästä suorittamisesta auttaa sitä jaksamaan koko tunnin ajan. Mukavan tasaiset askeleet tammalla on, ja sillä on erittäin helppo mennä ilman satulaa. Koulupuoli on kyllä enemmän sen heiniä, sillä esteillä ei Helmi osaa katsoa mitään hyppypaikkoja tai olla ottamatta puomeja mukaansa. Vähän joutuu aina alussa koulimaan tammaa, että siitä saisi kouluhevosta esille, mutta kyllä se sieltä pidemmällä aikavälillä tulee joka kerta nopeammin ja nopeammin esille. Maastoon Helmi on mitä mainioin, sillä se ei ole mikään yliherkkä, ja lähtee vasta tosipaikan tullen pinkomaan kotiin. |
Sukuselvitys
isä Helmekäs voikonkimo 156cm |
ii. Pajupellon Nuutti voikko 153cm |
iii. Pajupellon Kuutti |
iie. Nekkukarkki | ie. Helminauha rautiaankimo 149cm |
iei. Nakertaja |
iee. Hämyhuuli | ||
emä Linnunlaulu vaaleanrautias 150cm |
ei. Lennokas rautias 157cm |
eii. Lentäjän Poika |
eie. Suklaapala | ee. Siirin Likatus ph vaaleanrautias 146cm |
eei. Siirin Lauluniekka |
eee. Siirin Sellofaani |
Isä Helmekäs on hyvin kaunis ori voikonkimoine karvapeitteineen, mutta hyvin jääräpäinen ori, joka menettää hermonsa heti, jos ei saa tahtoaan läpi. Isoegoinen, Kalleksi kutsuttu ori vetää turhan usein montakin hernettä nenäänsä; ratsastaessa se alkaa vääntelehtiä ja protestoimaan työntekoa tipsutellen eteenpäin tuli hännän alla. Kalle tahtoo olla vähän joka tilanteessa oikea hienohelma ja esittää pelkäävänsä kaikkea mahdollista. Orin huonot puolet kuitenkin unohtuvat siinä vaiheessa, kun ratsastuksessa pääsee diivailun ohi: Kalle on pohjimmiltaan herkkä ratsu, jolla on erittäin pehmeä ravi. Useampi jälkeläinen on isältään perinyt voikkoa tai kimoa väritystä sekä kapasiteettia koulupuolella, mukavista askellajeista puhumattakaan. ii. Pajupellon Nuutti oli komeakaulainen, leijonaharjainen voikko ori. Kouluratsuna aivan elementissään Nuutti omasi lennokkaat askeleet ja orimaista näyttävyyttä. Luonteeltaan ori olisi voinut olla helpompikin käsiteltävä, sillä tilanteessa kuin tilanteessa Nuutti oli erittäin taitava heittäytymään hankalaksi. Ori tarvitsi säännöllistä kurinpitoa, ettei se mennyt ja kävellyt ihmisten yli. Ratsuna Nuutti ei ollut mikään kaikkein miellyttävin, mutta vakioratsastajansa kanssa saavutti hyviä tuloksia jopa vaativan B:n luokista. ie. Rautiaankimo Helminauha oli helpompien luokkien koulu- ja estekonkari. Myös Helmiksi kutsuttu tamma oli monien nuorien suosikki ollessaan kilpailuiässä ja toimien opetusmestarina omistajansa valmennustallilla. Helmi oli hyvä ratsu ensimmäisille kisakausille, ja antoi useammalle ratsastajalle hyvän pohjan kisauralle. Hyväkäytöksinen ja virheitä peilaava tamma sopi hyvin hommaansa, sillä mitään se ei tehnyt automaattisesti, vaan vasta pyydettäessä. Joinakin päivinä Helmi saattoi olla laiska, mutta ikinä kukaan ei valittanut saadessaan tamman ratsukseen. |
Emä Linnunlaulu on enkelin vaaleanrautias ilmentymä. Äärettömän kiltti ja herkkä tamma vaatii lähestulkoon silkkihansikkailla käsittelyä, ettei se vain mene rikki. Jopa hieman yliherkkä Lahja on utelias, mutta eipä se juuri mihinkään uskalla ikinä mennä. Helppohoitoinen tamma on ehdottomasti, sillä eihän se harjatessakaan mitään muuta tee kuin seiso. Ratsuna Lahja on reipas, mutta useimmille liiankin herkkä pohkeelle. Istunta-avut ovat tamman kanssa kaiken a ja o – silti Lahja sopii enemmänkin yhden ihmisen ratsuksi. Kilpailukentillä tamma on käynyt pyörähtämässä helpoissa koululuokissa, mutta mitään varsinaista kilpauraa sille ei ole kehittynyt; yliherkkyys ei ole eduksi kilpailupaikalla. ei. Lennokas oli hyvin nimensä mukaisesti ’lennokas’. Lenniksi kutsutulla orilla oli mahdottoman lennokas askellus ravissa ja laukka hyvin pyöreää. Vauhtia orilta löytyi omasta takaa tarpeeksi – Lenni sopi hyvin ratsastajille, jotka mieluummin pidättävät kuin potkivat eteenpäin. Vaativa B –luokissa kisannut Lenni on saanut hienon katraan orijälkeläisiä sekä hyviä siitostammoja, jotka ovat periyttäneet orin ominaisuuksia eteenpäin. Rautias väritys on orin jälkeläisillä yleisin väri, sekä monet ovat perineet sen hyvän työmoraalin. ee. Vaaleanrautias pienhevonen Siirin Likatus oli pörheä pikkuhevonen, joka teki suomenhevosten tammoille kunniaa osoittamalla, että kyllä myös tammat voivat menestyä kilpakentillä. Likka osoitti varsana jo perineensä vanhemmiltaan kaikki parhaat ominaisuudet, jotka pääsivät loistamaan myöhemmin koulukentillä. Lähinnä helppo A –tasolla, sekä muutamia vaativan B:n luokkia kisannut Likka oli kilpauran jälkeen hyvin suosittu siitostammana. Valinnanvaraa oli paljon, ja Likka saikin muutaman hienon orin kanssa hienoja jälkeläisiä – niin rakenteen kuin kapasiteetin puolesta. |
Jälkikasvu
s. 04.12.2016 | ori Kahmon Pellavainen | orista Pellonpekko |
s. 06.01.2017 | ori Kahmon Hurmiosielu | orista Sielukas |
s. 28.08.2017 | tamma Kahmon Helmihalla | orista Haamupehtori |
Palkintokaappi
|
Päiväkirja ja valmennukset
10/2016 Maastolenkkejä ja kotiutumista
Helmi saapui meille vähän alle kuukausi sitten, ja on se ollut ihan kiva lisä suokkikatraaseen. En nyt tiedä, oliko ihan järkevää ostaa uutta hevosta, kun Marje on tiineenä, mutta tehty mikä tehty. Helmin kanssa ollaan otettu aika pehmeä aloitus, sillä ensi töikseen se joutui tiineen Marjen seuraksi. Muutama viikko ollaan kahden tamman kanssa tehty maastolenkkejä nauttien ensipakkasista – minä Helmin selässä, yleensä ilman satulaa, ja Marje liinan päässä kävellen nätisti vieressä.
Kun Helmi alkoi kotiutua viikon jälkeen, olen ottanut tavaksi maastolenkin jälkeen mennä vielä kentälle hieman tuuppailemaan. Ilman satulaa tamma on liikkunut ihan hyvin, ja ehkä se tästä saisi hyvää pohjaa työmotivaation parantamiselle – Siljan mukaan Helmi ei ole ollut niin innostunut työskentelystä. Vähän on joutunut käyttämään enemmän pohjeapuja ja muistuttelemaan tammaa raipalla, mutta ei se mikään laiska ole ollut. Aika perusjuttujen kautta ollaan opittu tuntemaan toisiamme, joten varsinainen työnteko alkaa vasta, kun Marje synnyttää ja Helmin kanssa aletaan tositoimiin.
Helmi saapui meille vähän alle kuukausi sitten, ja on se ollut ihan kiva lisä suokkikatraaseen. En nyt tiedä, oliko ihan järkevää ostaa uutta hevosta, kun Marje on tiineenä, mutta tehty mikä tehty. Helmin kanssa ollaan otettu aika pehmeä aloitus, sillä ensi töikseen se joutui tiineen Marjen seuraksi. Muutama viikko ollaan kahden tamman kanssa tehty maastolenkkejä nauttien ensipakkasista – minä Helmin selässä, yleensä ilman satulaa, ja Marje liinan päässä kävellen nätisti vieressä.
Kun Helmi alkoi kotiutua viikon jälkeen, olen ottanut tavaksi maastolenkin jälkeen mennä vielä kentälle hieman tuuppailemaan. Ilman satulaa tamma on liikkunut ihan hyvin, ja ehkä se tästä saisi hyvää pohjaa työmotivaation parantamiselle – Siljan mukaan Helmi ei ole ollut niin innostunut työskentelystä. Vähän on joutunut käyttämään enemmän pohjeapuja ja muistuttelemaan tammaa raipalla, mutta ei se mikään laiska ole ollut. Aika perusjuttujen kautta ollaan opittu tuntemaan toisiamme, joten varsinainen työnteko alkaa vasta, kun Marje synnyttää ja Helmin kanssa aletaan tositoimiin.