suomenhevosori Helmerrys
virtuaalihevonen / rakennekuva © Pirje Paananen, Hippos, muut © tallin omaisuutta
|
|
Helmiä ja hyrriä.
Helmerrys on kotoisin pääkaupunkiseudulta, Petäjän kilpatallilta. Liinaharjainen ori näytti myynti-ilmoituksen kuvissa niin hienolta, että miten tuollaisesta joku edes raaskisi luopua. Koeratsastuksessa ori ei ollut mikään helppo pala purtavaksi, mutta se tuntui hevoselta, jonka kanssa olisi ilo työskennellä. Pari viikkoa myöhemmin, muutamaa päivää vaille viisivuotias suomiori oli auton perässä trailerissa pitämässä seuraa vaalealle tammavarsalle, määränpäänä Saimaa.
Lyhyemmin Hyrräksi ristitty ori oli kyllä ihan nappiostos. Se sopi Kahmon vielä pieneen hevoslaumaan kuin nenä päähän, ja muodosti heti Kurkun kanssa lyömättömän orikaksikon. Toisin kuin musta ystävänsä, Hyrrä on hieman hillitympi tapaus. Tammoille se kyllä tykkää pullistella ja esittää itsensä uljaana orina, mutta arkena se tykkää olla möhömahainen television töllöttäjä, kun toinen riehuu iloisena vieressä. Hyvä puoli on, että Hyrrälle joutuu harvoin suuttumaan. Joskus se saattaa tehdä jotain pientä hölmöilyä, mutta päällisin puolin se on hyväkäytöksinen herrasmies. Taluttaessa ori seuraa nätisti rinnalla, mutta jos vauhti on liian hitaanpuoleista, ori ilmaisee mielipiteensä steppiaskeleillaan. |
Hoitaessa Hyrrä pysyy nätisti paikoillaan, mutta kaikki komennot – esimerkiksi takapuolen siirtäminen ja kaikki ihmisen väistäminen – menee kuuroille korville. Vaikka oria ollaan miten yritetty kunnioittamaan ihmistä väistämällä, se ei ole tahtonut omaksua kyseistä taitoa. Kun ottaa tehokkaampaa kehonkieltä käyttöön ja tarvittaessa vähän työntää, ori kyllä väistää ilman turhaa uhittelua. Hyrrä vaikuttaa hyvin pelottomalta yksilöltä, mitä se yrittääkin olla, mutta eläinlääkärin astuessa kuvaan lääkkeineen ja piikkeineen ori ottaa jalat alle. Pelkät rokotuksetkin tekevät Hyrrän ihan hysteeriseksi, ja se onkin paras rauhoittaa pidempien toimenpiteiden ajaksi.
Selkään noustessa voi tuntea itsensä leijailevan taivaisiin. Hyrrällä on liioittelematta pehmeät, mukavat ja matkaavoittavat askeleet, joissa mieluusti jäisi vain matkustajaksi. Silloin ei kuitenkaan saa mitään orista irti, sillä haastavuutta Hyrrässä piisaa kokeneellekin konkarille. Perusjutut ovat orille kuitenkin sen verran helppoja ja itsestään selviä, että vasta vaativiin liikkeisiin siirryttäessä siitä saa irti vaikka mitä osaamista. Haastavien tehtävien kautta myös Hyrrän mielenkiinto työnteossa säilyy, jolloin se antaa parastaan. Maastoon lähtiessä kaverin kanssa orista tulee erittäin kilpailuhenkinen. Se haluaa aina johtaa joukkoa, ja varsinkin laukkapätkillä sillä on tarve olla nopein. Yksin maastossa Hyrrä on hyvin rauhallinen, mutta nauttii laukkapätkistä yhtä paljon. |
Sukuselvitys
isä Helmijahti rautiaankimo 157cm |
ii. Jahtari vaaleanrautias 160cm |
iii. Mahtijahti |
iie. Valmaja | ie. Helmetön ruunikonkimo 152cm |
iei. Sotajalka |
iee. Rauhaton | ||
emä Laihon Laulaja tummanrautias 154cm |
ei. Laihon Säkkipilli tummanruunikko 156cm |
eii. Harmahtunut |
eie. Laihon Milla | ee. Syviön Impi rautias 150cm |
eei. Syviön Ahti |
eee. Syviön Ilmatar |
Jälkikasvu
s. 28.08.2017 | tamma Liljan Amalia | tammasta Arlana |
s. 01.09.2017 | tamma Kahmon Hunajaheinä | tammasta Merimarja |
Palkintokaappi
suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.01.2017: (R-suunta) 18 + 19 + 17 + 17 = 71p. / KTK-II
Näyttelyjaos
05.11.2016 Hortensia, tuomari: Kati - irtoSERT Suomenhevosten Rotunäyttely (VSR) 15.01.2017: Aikuiset orit, tuom. Lissu T. - II-palkinto |
|